Hae tästä blogista

tiistai 8. helmikuuta 2011

Kuoleman kanssa kujeiltiin

Innostuin tästä kirjasta – ja Peteristä – luettuani Leena Lumin blogista hänen mietteitään liittyen Dead Simpleen (suom. Kuoleman kanssa ei kujeilla).

Rohkeasti tilasin Amazonista heti pari peterin kirjaa ja nimenomaan tätä Roy Grace –sarjaa, josta tämä kirja on ensimmäinen.



Peter James: Dead Simple
(Suom. Kuoleman kanssa ei kujeilla)


Michael Harrison on menossa naimisiin. Hänen ystävänsä järjestävät hänelle polttarit.

Ystäväpiirissä on juhlittu rajuja polttareita aiemminkin eikä suunnitelmat Michaelin polttari-illaksi nekään kesyjä ole. Ei muuta kuin arkkuun ja mullan alle!

Kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin kuin piti ja polttari-iltaa joudutaan lopulta tutkimaan ihan poliisivoimin. Roy Grace asettuu jutun johtoon.

Juonesta ei oikeastaan voi tuon enempää kertoa paljastelematta liikaa. Kaikki ei kuitenkaan ole sitä, miltä näyttää ja se tulee oikeastaan ilmi pala palalta.

Oikeastaan lukija on melkein kärryillä melkein koko ajan, mutta silti juonessa on avoimia kohtia, jotka saavat harkitsemaan omia teorioita uudelleen.

Löysin yhden epäloogisuudenkin juonesta. En keksi muuta kuin, että sen tarkoitus oli johtaa lukijaa harhaan ja siinä se onnistuikin.

En viitsi sitä tässä ottaa käsittelyyn, koska se paljastaisi juonesta liikaa. Mutta jos olet lukenut kirjan ja haluat tietää, mihin viittaan, voidaan keskustella siitä kommenttilootassa.

Tässä ensimmäisessä Roy Grace –kirjassa käytetään aikaa Royn luonteen kuvaamiseen ja siinä kirjailija onnistuukin hyvin. On myös miellyttävä lukea kirjaa, jossa päähenkilö ei ole utopistisilla hyveillä varustettu supermies-adonis, vaan normaali mies, joka kokemuksensa on opintojensa kautta on osannut kehittää itseään.

Ja Gracellakin – kuten ihmisillä yleensä – on heikot kohtansa ja kummituksensa kaapissa.

Myös Gracen kollega Glenn Branson vaikuttaa mielenkiintoiselta ja uskottavalta henkilönä, ja toivonkin, että hänestä kuullaan seuraavissakin osissa.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja ja aion ehdottomasti lukea muutkin Grace-kirjat.



Samalla kun mietin kirjaa, väänsin ”kuvituskuvan” siitä. Lukeminen inspiroi ja antaa minulle myös maisemia. Tuollaista maisemaa ei kirjassa mielikuvissani ollut, mutta sellaisen se innoitti minut tekemään.

5 kommenttia:

  1. Minä bongasin tämän saman kirjan Leena Lumilta ja kiinnostuin myös kovasti. Sain kirjan lainaan kirjastosta, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa lukemista. Odotan mielenkiinnolla kirjan lukemista.

    Hieno sinun tekemä kuvituskuva. :)

    VastaaPoista
  2. .. Ihana kuva .. Näyttävä;)) Ystävällisin terveisin, **

    VastaaPoista
  3. Kuutar, Ihan hyvä tuo tosiaan on. Minulla odottaa jo toinen osa hyllyssä.

    Tosin tilasin Amaznista sen sinun lukemasi Vaaleanpunaisen Hibiskuksen ja taidan lukea sen ensin. :)

    I Love Ski Jumping, Kiitokset :)

    VastaaPoista
  4. Heh, ei siis vaaleanpunainen, vaan purppuranpunainen Hibiskus! ;)

    VastaaPoista
  5. Siis minäkin pidin heti Roy Gracesta. Kerrankin jotain, mikä ei äsrytä.

    Tämä oli kova juttu minulle, sillä kärsin klautrofobiasta;-) Ja seuraavassa onkin sitten ne kuoriaiset...

    Waude, mikä kuva! Tulee heti oikein jännityskirjatunnelmaa.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.