Hae tästä blogista

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kenkämiehen paluu

Peter James: Dead like you
Kuudes Roy Grace -sarjan kirja.


Brightonissa jyrähtää taas. Tällä kertaa jäljet johtavat menneisyyteen, niin sanottuun kylmään tapaukseen, joka ei koskaan selvinnyt.

Aiemmissa kirjoissa on sivuttu sarjaraiskaajaa, jota kutsutaan nimellä "Shoe Man". Jatkossa kutsun häntä kenkämieheksi.

Nimityksen "kenkämies" raiskaaja sai fetissistään naisten kenkiin. Yhteistä uhreille oli, että raiskaaja otti heiltä "muistoksi" kengän ja alushousut.

Yllättäviä raiskauksia alkaa siis esiintyä ja tekotapa viittaa kaksitoista vuotta aiemmin alueella mellastaneeseen kenkämieheen, jota ei koskaan saatu kiinni.

Kenkämies ehti tuolloin raiskata neljä naista ja viides mahdollinen uhri katosi kuin savu ilmaan. Sen jälkeen alkoi hiljaiselo, jota jatkui aina nykypäivään saakka.

Miksi kenkämies lopetti vai siirtyikö hän kenties muualle raiskaamaan? Ovatko nykyset raiskaukset tosiaan kenkämiehen aikaansaannosta, vai onko kyseessä kopioja? Siinäpä pohtimista koko poliisilaitokselle. Ja sitä tosiaan pohditaankin monen eri asiantuntijan avulla.

Kirjassa liikutaan sekä nykyajassa että palataan takaisin vuoteen 1997, jolloin kenkämurhaaja riehui alueella. Sitä kautta päästään myös kurkistamaan Sandyn (Royn lähes kymmenen vuotta sitten kadonneeseen vaimoon) ja Royn arkeen ja erityisesti Sandyn luonne saa hieman lisävalaistusta.

Peter James jatkaa massiivisella (643 sivua) ja perusteellisella linjallaan. Tässä kirjassa kohtaan taas saman ongelman kuin edellisessä kirjassa: henkilögalleria paisuu jälleen sen verran laajaksi, että melkein olisi pitänyt kirjoittaa nimiä ja muistisanoja ylös lukemisen ohessa, niin ei olisi tarvinnut pläräillä kirjaa taaksepäin.

Perusteellisuudessa on tietenkin se ilo, että henkilöt tulevat lähelle. Toisaalta kun henkilöitä on muutenkin paljon, se alkaa olla jo rasittavaa.

Kehottaisinkin Peter Jamesia hieman karsimaan joko henkilögalleriaa tai valikoimaan tarkemmin, keistä kirjan henkilöistä on tarpeen jaaritella ummet ja lammet. Lukijan kannalta moinen on nimittäin melko puuduttavaa eikä siinä kirjassa oikeasti ole kai pakko olla yli kuuttasataa sivua?

Mutta joo, ehkä Peter onkin jo ottanut onkeensa: Seuraavassa kirjassa (Dead man's grip) on vain 500 sivua. Nyt aion tosin pitää pienen tauon tässä sarjassa. Minulla on enää tätä sarjaa kaksi kirjaa lukematta, joista toinen on jo hyllyssä. Tuorein kirja (Not dead yet) ilmestyi täällä kesäkuussa enkä ole sitä vielä hankkinut. Aion toki hankkia, eihän tätä sarjaa voi enää tässä vaiheessa jättää kesken.

Roy Grace -sarja:

Dead Simple
Looking good dead
Not dead enough
Dead man’s footsteps
Dead Tomorrow (suomeksi ilmestynee tänä syksynä)
Dead Like you (tässä postauksessa)
Dead Man’s grip (odottaa hyllyssä)
Not Dead Yet (julkaistiin kesäkuussa 2012)

~~~

Ps: Älkää unohtako edellisen postauksen Ota riski ja rakastu kirjaan -haastetta! Halukkaat voivat siihen yhä osallistua kommentoimalla ja ilmaisemalla halukkuutensa. Päivitän postausta sen mukaan.

Uusi tulokas haasteeseen on Jane, lämpimästi tervetuloa! Lisään sinut ja haastekirjan postaukseen heti, kun olen keksinyt sinulle kirjan.

6 kommenttia:

  1. En oikein tiedä mikä minulla on Roy Gracea vastaan... Luin sarjan pari ensimmäistä osaa mutta luovuin Jamesista, koska hänen henkilönsä ovat jokseenkin ärsyttäviä :D Ehkä juuri tuo henkilömääräkin vie lukunautintoa.

    Kävin tänään kirjastossa ja Brink hyllyllä tajusin unohtaneeni haastekirjan nimen... otin Intohimon oikeudet -nimisen teoksen. Kannattaako se lukea vai onko Myrskyinen hiljaisuus ehdoton ykkönen, kun Brinkiin tahtoo tutustua :)

    VastaaPoista
  2. Minä taas tykkään Roy Gracesta hahmona ja samoin muutamista muista, mutta näin monta hänen kirjaansa lukeneena alkaa rasittaa tuo Jamesin käyttämä kaava. Kaikki kirjat alkavat muistuttaa toisiaan sen takia ja näissä viimeisimmissä henkilökohtaiset aspektitkin (toisin sanoen päähahmojen yksityiselämä: Sandyn kohtalo kiinnostaisi kovasti) ovat jääneet aika vähälle huomiolle.

    En tiedä onko hyvä asia, että tietää melko tarkalleen, mitä saa kun lukee Peter Jamesin Grace-sarjan kirjan, koska se kaava on aina sama. Ja ne henkilömäärät, argh! Silti on pakko lukea jatkossakin - haluan tietääSandyn kohtalon. Aavistus minulla jo on siitä.

    Nyt täytyy tunnustaa, etten ole lukenut tuota Brinkin kirjaa Intohimon oikeudet. Olen vältellyt Brinkin "rakkausromaaneja" ja keskittynyt enemmän selkeästi hänen apartheid-teeman kirjoihin, jollainen se Myrskyinen hiljaisuuskin on.

    Eli enpä osaakaan nyt sanoa, millainen se kirja on. Brinkin taso vaihtelee jonkin verran ja esim. Pirunlaaksosta en oikein pitänyt.

    VastaaPoista
  3. Nyt kun tarkemmin blogiasi tutkin niin huomaan, ettet olekaan juuri tätä mainitsemaani kirjaa lukenut. No ei hätiä mitiä, minä vierailen kirjastossa sen verran usein, että otan seuraavalla kerralla nimen lapulle mukaan (kolmenkympin dementia meneillään? :)

    VastaaPoista
  4. Brinkillä on aika massiivisesti kirjoja enkä ole lukenut edes kaikkia niitä apartheid-kirjoja. Minulla on niitä paljon, mutta ne jäivät Suomeen muuton yhteydessä.

    Minulla on muuten tosi huono kirjamuisti, jos ei kirjailija ole ennestään tuttu. Joudun itsekin aina kirjottelemaan lappuja, että muistan, mitä haluan metsästää ;)

    VastaaPoista
  5. Etkö ole vielä keksinyt minulle kirjaa vai olenko sokeutunut? :( En halua hoputtaa, kyselen vaan ihan viattomasti :D

    VastaaPoista
  6. Apua, olen keksinyt, mutta ihan on unohtunut se lisätä postaukseen!

    Eli ajattelin, että jos et ole lukenut Sarah Watersin Silmänkääntäjää, niin siinäpä sinulle haastekirja :)

    Jos olet jo sen lukenut, niin ilmoita ja keksin uuden. Nyt menen lisäämään sen tuohon postaukseen.

    VastaaPoista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.