Hae tästä blogista

tiistai 28. tammikuuta 2014

Intohimoton ihminen

Kannen kuva: Rankin
Albert Camus: The Outsider
Penguin Classics 2012
L'Étranger, 1942
kääntänyt Sandra Smith
S. 111

"My mother died today. Or maybe yesterday, I don't know."

Meursault ja hänen elämänsä on melko tavanomaista. Meursault ei ole mikään suurien tunteiden mies, vaan hän arvostaa pikemminkin järkeä ja logiikkaa. Äidin kuolema ei häntä pahemmin hetkauta, ei suuntaan eikä toiseen: ihmiset kuolevat. Piste.

Äitinsä hautajaisiin Meursault toki matkustaa, vaikka se tarkoittaakin kahden vapaapäivän pyytämistä töistä. Hautajaiset tulevat ja menevät ja helpottuneena Meursault pääsee takaisin omaan elämäänsä.

Eipä hän silloin tiennyt, että hautajaisiin (ja etenkin hänen käyttäytymiseensä niissä) vielä palataan. Tosin eipä hän silloin vielä tiennyt sitäkään, mitä tekee rannalla toiselle ihmiselle.

Poskia kuumottaa rantahiekka, ilma väreilee kuumuuttaan. Kirjassa haahuillaan päivästä toiseen, tavataan muutamia ihmisiä. Elämä löntystää, on jotenkin seisahtunutta. Meursaultin tuore tyttöystävä haluaisi avioitua Meursaultin kanssa. Meursaultille asia on yhdentekevä: jos haluat. Kaikki on vähän samantekevää hänelle. Mutta eipä se (tunteettomuus) rikos ole niin kauan kuin ei tee rikosta - tai sitten on.

Odotin tältä kirjalta enemmän filosofista antia, pohdintaa. Ihan turhaan. Kirja edustaa lähinnä maisema- ja arkikuvausta (lopun "kliimaksia" lukuun ottamatta). Ihan mielenkiintoista kyllä ja pidin kirjan merkillisestä tunnelmasta, samoin muutamista sen henkilöhahmoista vaikka jäivätkin melko pinnallisiksi.

Vaan pidinkin nimenomaan heidän erilaisuudestaan ja jollain tavalla saatan ymmärtää Meursaultin tunteettomuutta: eivät kaikki ihmiset tunne niin voimakkaasti, mutta ei se automaattisesti tarkoita, että he ovat esimerkiksi psykopaatteja. Meursaultin suurin "virhe" (väkivaltaisen teon lisäksi siis) lienee se, ettei hän ajattele (eikä toimi) normien mukaisesti.

Yhtä kaikki, ei tämä kirja minussa se kummempia intohimoja herättänyt. The Outsider on vähän kuin jälkiruoka: sellainen kevyt mansikkarahka joka ei täytä mutta jättää raukean olon. Ajattelinpa joskus lukea Camus'lta muutakin, esimerkiksi The Plague kiinnostaa kovasti.

The Outsider on käännetty suomeksi nimellä Sivullinen. Lisäkseni kirjan on lukenut ja siitä blogannut ainakin Niina T. (Yöpöydän kirjat)

~~~

Korkkaan tällä kirjalla Vive la France! -haasteen kohdaltani alkaneeksi.   Aluksi ajattelin tavoittelevani kenties vain yhtä raitaa (jonka saa jo kahdella luetulla kirjalla), mutta nälkä kasvaa syödessä.

Olen alitajuisesti katsellut ranskalaista kirjallisuutta sillä silmällä ja sitä on päätynyt kokonaisen lipun verran - ja oikeastaan ylikin - lukulistalleni (jota ei tosin periaatteessa ole olemassa). Että kenties minulla onkin lokakuuhun mennessä koko lippu kursittuna kasaan. En nyt kuitenkaan vielä paukuttele henkseleitäni.

6 kommenttia:

  1. Oma lukukokemukseni Sivullisesta oli aika erilainen, ehkä kevyttä mansikkarahkaa enemmän "kukkoa viinissä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hienosti kuvattu lukukokemus! :) Voisin vielä omaani vähän muuttaa, että ehkä kuitenkin mansikkajäätelö sellaisessa korkeassa lasimaljalassa, paperisateenvarjo iskettynä palloon. Kun kirja päättyi, jäljelle jäi vain sula läntti ja nuhjuinen varjo. :D

      Poista
  2. Minulle Sivullinen on jäänyt mieleen kirjana, jota oli äärettömän epämukava lukea. Oikeasti Mersault on psykopaatti ja siihen piste. Kun opiskelijana luin kirjaa, muistan hakeneeni kauheasti selitystä hänen tunteettomaan käytökseensä. Kirja ei sitä tarjoa, mutta siksi se onkin klassikko. Lyön vetoa, että kirjasta jää sinullekin pitkä jälkimaku. Hieno aloitus Vive la France -haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sivullisessa tosiaan on hyvin vahva tunnelma. Tunnelmaa on vaikea kuvata: jotenkin epämääräisen merkillinen ja pölyinen. Kirjan kansi on muuten osuva ja kuvaa mielestäni kirjan tunnelmaa hyvin.

      Sitten VAROITUS KOMMENTTIEN LUKIJOILLE, JOTKA EIVÄT OLE KIRJAA LUKENEET. ALLA OLEVA SAATTAA SISÄLTÄÄ ASIOITA, JOITA ET HALUA TIETÄÄ JOS ET OLE KIRJAA LUKENUT, MUTTA AIOT LUKEA.



      Minä en määrittelisi Meursaultia psykopaatiksi, vaikka häneltä sellainen intohimo elämään puuttuukin. Minusta hän on hyvin looginen (itselleen) ja ennen kaikkea realistinen. Hän ei myöskään teeskentele muuta kuin on. Hän ei siis missään tapauksessa ole mikään tunneihminen, mutta en silti häntä psykopaatiksi määrittelisi. Pitäisi saada tietää enemmän voidakseen niin raskaan "syytöksen" tehdä.

      Minusta Maurseult tuomittiin nimenomaan "vääränlaisen" käytöksensä takia. Koen, että väkivalta (eli murha) rannalla oli enemmänkin jonkin sortin mielenhäiriö kuin osoitus psykopatiasta. kaikki murhaajat eivät ole psykopaatteja.

      Minusta on kiintoisaa, että itse murhan tutkimista ja spekulointia enemmän oikeudessa puitiin Maurseultin käyttäytymistä äitinsä hautajaisissa ja sen jälkeen. Hänet tuomittiin lopulta sen perusteella, ettei hän käyttäytynyt normien mukaan hautajaisissa tai muutenkaan - ei siis itse murhan takia.

      Mutta tulkintakysymyksiä nämä ja onhan se kyllä osoitus, että kirja on tietyssä mielessä merkittävä, kun se herättää erilaisia tuntemuksia, tulkintoja ja ajatuksia. Näin jälkeenpäin kirja vaikuttaa paremmalta kuin sitä lukiessa. Erikoista. Tämä on sellainen kirja, jonka voisi lukaista joskus uudelleen.

      Poista
  3. Haluaisin tämän lukea ihan jo vaikka siksi, että voisin kuunnella kesällä aloittamani eksistentialismi-luentosarjan loppuun. Siinä puhuttiin niin paljon Sivullisesta, että ajattelin lukea kirjan ensin ja kuunnella vasta sitten. Tämä nyt on niin lyhyt, että kyllähän tämän lukaisee, vaikka kirjasta ei tulisikaan mikään huikaiseva lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä ihan kiinnostava kirja on, joten voin suositella. Minulla eivät sukat alkaneet jaloissa pyöriä, mutta kyllähän tästä kaikenlaista sai irti eli ollenkaan tylsä kirja. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.