Hae tästä blogista

perjantai 16. syyskuuta 2016

Koston kosketus

Usean viikon lähes totaalisen lukutauon (luin kyllä lehtiä) jälkeen oli yllättävän vaikea palata lukemisen pariin. Aloittelin useita kirjoja, mutta en jaksanut mitään muutamaa sivua pidemmälle.

Sitten törmäsin Kanae Minatoon sellaillessani kirjaston verkkokatalogia. Syntyi pakkomielle: haluan Minaton kirjan nyt heti paikalla. Ei muuta kuin kirjastoon.




Kanae Minato: Confessions
alkuper. Kokuhaku, 2008
Mulholland Books, 2014
englannistanut Stephen Snyder
ei ole suomennettu ainakaan toistaiseksi

Intuitioni oli jälleen oikeassa: Confessions otti minut avosylin vastaan ja kääri verkkoihinsa. Aloin lukea kirjaa jo kirjastossa ja kävelin kotiin sitä lukien. Tuli heti hyvä olo - kuin narkkari olisi saanut päiväannoksensa.

Confessions ei tosin ole mikään hyvänolon ja -mielen kirja. Siinä ei istuta ringissä tatamilla tunnustamassa elämän pikkuharmeja. Siinä istutaan yläasteen (yläkouluksi noita vissiin nykyään tavataan kutsua) luokkahuoneessa kuuntelemassa luokanopettajan läksiäispuhetta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat johonkin pikkukaupunkiin muutaman tunnin ajomatkan päähän Tokiosta.

Yuko Moriguchi ilmoittaa lopettavansa opettajan työt eikä niin ollen palaa enää ensi lukukaudella. Oppilaat ovat hämmentyneitä, mutta arvelevat tietävänsä syyn Moriguchin vetäytymiseen. Moriguchin 4-vuotias tytär kuoli tapaturmaisesti koulun alueella. Ehkä opettaja tarvitsee aikaa itselleen ja surulleen?

Paskat. Kyseessä ei ollut onnettomuus. Tytön surmasivat kaksi luokan oppilasta ja Moriguchi tietää, ketkä he ovat. Näennäisen pliisu läksiäispuhe muuttuu loppua kohden varsinaiseksi jännitysnäytelmäksi.  Puheen alku saa merkityksensä, kun kokonaisuus hahmottuu. Moriguchin läksiäispuhe sisältää kostonsiemenen. Ja se lähtee itämään ja se versoo, haarautuu.

Kirja on jaettu kuuteen lukuun, joissa kussakin on eri kertoja (oli muuten mielenkiintoista pohtia, kuka mahtaa olla seuraava kertoja). Ensimmäisen luku sisältää yllä mainitsemani puheen, mutta se on vasta alkusoitto. Se valmistaa siihen, mitä on tulossa, mutta silti se ei valmista yhtään mihinkään. Kun luulet tietäväsi, et ehkä - tai varsinkaan - tiedä. Epäluotettavia kertojia? Jep.

...I began to realize that I was slowly becoming as stupid as they were - and that there was actually something unusually pleasant about being stupid.

Confessionsista ei käänteitä puutu, mutta turha odottaa mitään äksönpläjäyksiä. Ei, kyseessä on hienovaraiset käänteet, joista osa vetää maton alta. Tämä on kirja, joka pitää lukea tarkkaan niin kuin minun mielestäni tietenkin kaikki kirjat. Mutta olenkin maltillinen lukija, varsinainen märehtijä ja kirja on laitumeni.

Kieli on kirkasta ja selkeää, ei mitään turhaa kikkailua. Juju on ajatuksissa, joita annetaan. Kysymyksissä, joita esitetään, mutta joihin ei vastata. Kanae Minato luottaa siihen, että lukijalla on omatkin aivot ja omia ajatuksia, kyky vedellä johtopäätöksiä.

Jos nyt jostain pitää nipottaa, niin hieman jäin pohtimaan eri kertojien ääniä. Äänet ovat melko samankaltaisia, ikävaihtelut eivät niinkään näy. Toisaalta se ei häirinnyt ollenkaan lukemistani, mutta ymmärrän että joku saattaa kokea sen epäaitona. Minulle tämä kirja on lähes täyden kympin kirja - hankin omaan hyllyyni, jos tulee eteen. Vieläkin pyörivät sukat jaloissani.




Osallistun tällä kirjalla Kurjen siivellä -haasteeseen. Olen lukenut nyt kahdeksantoista kirjaa kyseiseen haasteeseen, kirjat olen listannut tänne.

10 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen kirja. Jään odottamaan suomennosta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, tämä on hyytävän hyvä! Kunpa suomennettaisiin, mutta hieman epäilen, että ei. Japanilaista nykykirjallisuutta aika vähän suomennetaan ja ne mitä suomennetaan, ovat niitä maailmanlaajuisia hittejä ja kassamagneetteja. :(

      Poista
  2. Taivas varjele, miten kiinnostava teos. Värisyttää pelkkä ajatuskin tästä kirjasta. Kiitos, kun esittelit. Laitan samoin tein goodreadsiin muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, varsinainen yllättäjä tämä. Vaikea sanoa, mitä tästä pitäisit. Kieli on tosiaan simppeliä, mutta tenho ja taika onkin ihan muualla. Mutta lukemalla se selviää - kiinnostaisi kyllä kovasti, miten sinä tämän koet!

      Poista
  3. Haluan lukea tuon kirjan!
    Tulin sivullesi ja bannerisi vangitsi minut. Olet huima taitoinesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, suosittelen kyllä vahvasti tätä kirjaa! Ja kiitos kuvakehuista :))

      Poista
  4. Kirja kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Olisi ihan mahtavaa jos ilmestyisi Suomessa, koska tuo tekisi mieli lukea. Englanti ei ihan niin hyvin taivu :D
    Liityimme lukijaksi!

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia ja Tommi, tervetuloa lukijoiksi! Tuo kirja on kyllä mainio, joten ei auta kuin toivoa, että se joskus suomennettaisiinkin!

      Poista
  5. Kuulostaa jännältä. Itsellä nyt 10 luettuna Kurjen siivellä -haasteeseen. Tutkailen listaasi josko jotain löytyisi Suomen kirjastoista. Vielä ehtii!

    Upea ja kartanomainen on bannerisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin, nyt 19 luettu! Suurinta osaa tuohon haasteeseen lukemistani kirjoista ei ole saatavilla suomeksi, mikä on suuri harmistus.

      Kiitokset kehuista! <3

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.