tiistai 27. kesäkuuta 2017

Tuiki itsesi varjoon

SusuPetal: Vanhat poikaystävät (tekstejä 2006-2016)
Käsite 2017
S. 83
Kansi: Loviisa Raussi


Vanhat poikaystävät.
Ne istuu pyörätuoleissa, kokouksissa, jokirannassa.
Ne makaa leikkauspöydillä, hautausmailla,
Thaimaan sannassa.
Vanhat poikaystävät.
Puutarhatonttuina jokirannassa.

Vanhat poikaystävät sisältää tekstejä kymmenen vuoden ajalta. Osa on minulle ennestään tuttuja, sillä olen seurannut Susupetalin blogia (tai blogeja) suunnilleen sen alkupäivistä lähtien. Silti kirjoitukset ovat tuoreita ja sopivat aikaan, edelleen. Tunteet ja tuntemukset, kohtaukset ovat ajattomia: niistä voi löytää itsensä eri tai kaikkina aikoina. Riippunee ihmisestä.

Keittokatos on lempparini. Se leiskuu elämää ja iloa, naurua. Mutta hauskuun loppuu aikanaan - tai se lopetetaan, jos ei muuten lopu. Minä tulkitsen miten haluan ja minun silmissäni Keittokatos on Suomi pähkinänkuoressa. Tai ainakin osa Suomea.  Tai ainakin liioiteltu osa.

Kuvataan myös ajankohtaisia ilmiöitä, joita SusuPetal tarkkailee ja naurahtaa päälle. Jos on kovin herkkä, voi ottaa itseensä. Sillä sehän on nyt trendikästä: pahoittaa mielensä, jos kokee että esitetty aihe hiukankin sivuaa omaa elämää (epämukavassa muodossa) - ei väliä, vaikka kyseessä on kirjallisuus ja esimerkiksi sarkasmi. Peräti hyperbola, joka on SusuPetalille ominaista. Huumorintajuisen ihmisen huumori loppuu siihen. Anarkia ei ulotu ovimattoa pidemmälle.

Mutta ei tässä silti pelkästä sarkasmista ole kyse. Kyse on lopulta elämästä kaikkinensa. Ja elämään kuuluu kuoleman läsnäolo ja ruusuilla tanssiminen. Muistakaa, että ruusuissa on piikkejä, pensaat raatelevat ruvelle. Silti naurattaa ja itkettää ja naurattaa.

Nautin suunnattomasti SusuPetalin terävästä ja napakasta tyylistä. Ei mitään turhaa lässytystä, vaan sen verran sanoja kuin tilanne vaatii. Valtava tunnelataus ja elämänmaku on mahdollista saavuttaa ilman viiden sivun pituista kuvailua. Piikkimaton alla on pehmeää.

Mitäkö mietin tänään
...kato vittu seinältä...

Vanhoista poikaystävistä on kirjoittanut muun muassa Omppu ja Riitta K. Kannattaa lukea heidän kirjoituksensa ja ennen kaikkea kannattaa lukea Vanhat poikaystävät.

Postauksen otsikko on lainattu kirjasta sivulta 69, runosta Tavallinen.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan kirjan kohtaan 7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja.

4 kommenttia:

  1. Kiitos lukemisesta ja lukemastasi kirjoittamisesta.
    Itselleen nauraminen on helppoa, mutta sen myöntäminen, että on aina aika ajoittain naurettava, ottaa lujille.
    Kaikelle muulle naurettavalle kyllä nauraa.

    Jaaha, jatkan siivoamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kirjoittamisesta. <3 Harmittaa, etten osaa pukea kirjan herättämiä tunteita ja tuntemuksia paremmin sanoiksi. Minua kosketti kovasti monen muun ohella myös "Human error"

      "...Se suree kollektiivisesti
      itkee joukolla
      sillä sen lähemmäksi se ei uskalla nähdä."

      Poista
  2. Kiva tietää, että SusuPetal on kirjoittamut tällaisen kirjan. Pidän hänen tyylistään kirjoittaa. (Olen lukenut hänen blogiaan, vaikken ole pysynyt ajan tasalla.) Voin kuvitella miten hauska, varmaan viiltävän hauska ja hyvä Vanhat poikaystävät on.
    Kyllä minä sen kirjan jostakin käsiini nappaan (uskoo Liisu)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kyllä vilpittömästi suositella Vanhoja poikaystäviä ja muitakin Susun kirjoja, ellet ole jo lukenut. Vanhat poikaystävät on hauska, mutta se sisältää myös vakavampaa tekstiä ja ajattelemisen arvoisia aiheita taatulla susumaisella tyylillä. :)

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.