Hae tästä blogista

torstai 27. heinäkuuta 2017

Mutta kuka on Laura Lumikko?

Olen aika innoissani, kun saan lukea suomalaisten kirjailijoiden kirjoja. Minulla on kyllä kotonakin melkoinen pino lukemattomia suomalaisia, mutta jostain syystä kynnys lukea suomeksi on kasvanut. Ja jostain syystä on luontevampaa lukea suomeksi Suomessa. En osaa sanoa, miksi se kynnys kotona on noussut niin korkeaksi. Jotenkin pitäisi yrittää madaltaa sitä. Jään pohtimaan asiaa.

Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta on roikkunut lukulistallani iäisyyden. Ostin jopa kirjan omakseni enkunkielisenä, mutta ei ole tullut siihen tartuttua, koska takaraivossani kaihersi jatkuvasti ajatus, että se pitää lukea suomeksi, aitona ja alkuperäisenä kun kerran kielen taidan. No nyt on luettu ja voi jestas mikä herkkupala: en voi kuin ihmetellä, miksi ihmeessä en ole lukenut sitä aikaisemmin!


Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
Atena 2006
S.322

Lukija ensin hämmästyi ja sitten loukkaantui, kun rikollinen nimeltä Raskolnikov äkkiä surmattiin hänen silmiensä edessä keskelle katua. Sonja, hyväsydäminen prostituoitu, ampui Raskolnikovia sydämeen.

...Lukijan nimi oli Ella Amanda Milana.

Tämäkin lukija hämmästyi, sitten loukkaantui ja suorastaan raivostui Ella Milanan kanssa ja lisäksi. Mitäs helvettiä tämä oikein on?! Utelias mieleni rahoittuu, kun Ella Milana alkaa selvitellä asiaa. Voin kertoa, ettei selitys ole ihan yksinkertainen, vaan osa isompaa vyyhtiä, jota selvitellessään Ella uppoutuu syvälle kirjallisuuden maailmaan. Ja sitten löytyy paljon muutakin.

Samoihin aikoihin Ella Milana saa kutsun Jäniksenselkäläisen Kirjallisuuden Seuran kymmenenneksi jäseneksi. Seuran on perustanut tunnettu ja ansiokas kirjailija Laura Lumikko, jonka Otuksela-kirjoista ovat kaikki kuulleet ja niitä lukeneet. Laura Lumikko on luvannut kouluttaa kaikista seuran jäsenistä kirjailjoita, ja muut seuran jäsenet  ovatkin jo julkaisseita ja menestyneitä kirjailijoita.

Lumikon järjestämässä Juhltatilaisuudessa, jossa Ella on tarkoitus virallisesti ottaa seuran jäseneksi, tapahtuu kuitenkin jotain perin outoa. Mattoa ei vedetä jalkojen alta, vaan se (matto) alkaa lentää eikä sen suuntaa ja määränpäätä voi mitenkään ennalta arvata - se vie, minne vie.

Se juonesta, en aio sitä selittää enempää, sillä kirja pitää itse lukea ja nimenomaan kokea. Minut Lumikko ja yhdeksän muuta otti helmoihinsa heti ensimmäisestä kappaleesta ja lähti kantamaan kuin munakoria.

Jokin maaginen voima piti minua otteessaan enkä pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni pitkäksi aikaa kerralla (onneksi on ollut hyvät lukusäät) ja silloinkin kun laskin, ajatukseni harhailivat kirjan mysteereissä. En muista, milloin olisin lukenut kirjan näin nopeasti enkä nyt tarkoita lukunopeutta, vaan sitä että yksinkertaisesti luin ja luin. Luin pitkin aamua ja päivää ja iltaa ja luin jotkin kohdat kahteen kertaan, kuten tapoihini kuuluu (siksi kai olen "hidas" lukija).

Inspiroiduin ja hurmioiduin tästä kirjasta. Itse asiassa ei ole liioiteltua sanoa, että kirja muutti jotakin minussa, tavassani ajatella ja nähdä. Jääskeläisen mielikuvitus lepattaa avoimena (ja tarttuu minuunkin, niin toivon!) ja voi jestas mitä sieltä löytyy: löytyy kokonainen maailma mielenkiintoisine ihmisineen ja hahmoineen. Lumikon kirjoittamat Otuksela-kirjojen hahmotkin heräävät henkiin loistaakseen vain hetken kuin tuikut talvi-illassa. Menipä jokunen ns. pesuveden mukanakin, vaikka kyseessä ei ollutkaan pesuvesi vaan sammutusvesi.

Lumikko ja yhdeksän muuta on kirja, joka muuttaa muotoaan kun sitä lukee. Yksi arvoitus johtaa toiseen ja sekoittaa koko pakan - ja Pelin. Kyllä, Peliä kirjassa pelataan. En oikeastaan ole pelien ystävä, mutta arvoitusten ja mysteerien kylläkin. Ja sellaista Peliä tässä kirjassa pelataan.

Entä kuka lopulta on Laura Lumikko itse? Niin, minulla on asiasta oma käsitykseni. Se tosin muuttui muutaman kerran kirjan lukemisen aikana. Eikä se välttämättä edes ole oikea - paitsi minulle.

Lumikossa ja yhdeksässä muussa on jotakin samantyyppistä henkisyyttä, maagisuutta ja vähäeleisyyttä kuin monissa lukemissani japanilaisissa kirjoissa (huom. en ole lukenut Haruki Murakamia, jota kai kaikki suomalaiset lukevat). Silti Jääskeläisen tyyliä ei voi suoraan verrata mihinkään (eikä ole tarviskaan), sillä se on niin omaperäinen ja raikas. Se tuntuu samaan aikaan läheiseltä ja oudolta - ihan kuin olisin tullut kotiin.

Olen aiemmin lukenut Jääskeläiseltä Sielut kulkevat sateessa, josta niinikään pidin paljon. Siinäkin kirjassa maaginen tunnelma tenhoaa ja hukuttaa lukijan verkkoihinsa. Harjukapungin salakäytävät on minulla kotona ja voitte arvata, että se tulee lukuun samantien kun pääsen kotiin. Ennen maasta poistumista olisi tarkoitus hankkia käsiin Jääskeläiseltä pian julkaistava Väärän kissan päivä. Varsinaiset kissanpäivät siis luvassa jatkossakin!

Lumikko ja yhdeksän muuta muun muassa seuraavissa blogeissa: Morren maailma, Rakkaudesta kirjoihin, Kirsin kirjanurkka, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Taikakirjaimet.

20 kommenttia:

  1. Minäkin upposin täysin tähän kirjaan. Pidin erityisesti siitä, että kaikkea ei selitetty ja lukija sai käyttää omaa mielikuvitustaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ihastutti minuakin. Jää tilaa omille tulkinnoille ja kirjailija luottaa lukijan älyyn, kun ei selitä kaikkea puhki. Arvostan!

      Poista
  2. Jääskeläisen kirjat ovat vielä lukematta, mutta jostakinhan sitä voisi aloittaa, Harjukaupunkia on paljon kehuttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kokeilemaan. Kahden Jääskeläiseltä lukemani kirjan perusteella väitän, että ovat melko erilaisia vaikka kirjailijan omintakeinen ääni ja mielikuvitus on tunnistettava.

      Poista
  3. Kirjailija on mun entinen äikänope :) en ole vielä lukenut hänen tuotantoaan, mutta täytyy korjata asia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaa ihmeessä asia ja ylläty! Minä jotenkin rakastuin kirjallisuuteen uudelleen (vaikka rakkautta tosin on koko ajan ollut olemassa!) luettuani Lumikon. Ihmeellisen maaginen kirja. :)

      Poista
  4. No oletpas sinä hurmaantunut - ja se on hienoa. Tuntuu niiiin hyvältä kun joku kirja vie täysin mennessään. Minulle tuntematon kirjailija, mutta laitanpa varaukseen. Mukavaa Suomen-loman jatkoa ja kesää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurmaantuminen yllätti minutkin, sillä en ollenkaan tiennyt, mitä odottaa. Vaikka olin lukenut Lumikosta useita arvioita ennestään, en silti oikeastaan tiennyt kirjasta juuri mitään. Siksi en halua siitä itsekään paljastaa, koska tämä pitää tosiaan kokea itse. Tällaisia suoraan suoneen kolahtavia helmiä ei ihan joka päivä tule vastaan!

      Poista
  5. Pasi Ilmari kirjoittaa fantasiaa, joka on minulle vaikea laji. En ole lkenut Lumikkoa, mutta Harjukaupunki vei mennessään: Unohduinhan lukemaan sitä puutarhaan ensi lumen sataessa...Ja sotin myös sen kirjassa maintin mekon, jossa on päärynän kuvia:)

    Sielut kulkevat sateessa vaati minulta jo paljon enemmän ja vei aikaakin, mutta palkitsi. Je eräässä kohden ihan napakympisti! Nyt odotan Väärän kissan päivää ja toivon, että se olisi enemmän maagista realismia (vrt. vaikka Pöytiin ja vuoteisiin) kuin fantasiaa.

    Kuopuksemme kävi lukiota, jossa Pasi ilmari opettaa, mutta en tiedä, olikä hän just Merin äikän ope:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, en ole genreasiantuntija, mutta mielestäni Lumikko ja yhdeksän muuta ei ole fantasiaa. Sen tapahtumamiljöö on periaatteessa ihan realistinen, samoin ihmiset jne. Mieltäisin siis kirjan enemmänkin maagiseksi realismiksi. Vaan kaipa se on veteen piirretty viiva, mitä mikäkin on ja myös tulkintakysymys. :)

      Minulta on vielä Harjukaupungin salakäytävät lukematta, mutta onnekseni omistan kirjan, niin pääsen sitäkin testaamaan. Olen nyt lukenut kaksi kirjaa Jääskeläiseltä (toisena tuo Sielut kulkevat sateessa) ja mielestäni ne ovat melko erilaisia, vaikka toki kirjailijan omintakeinen tyyli on tunnistettava. Mietin, että saattaisit kyllä pitää Lumikosta. Minut se tosiaan sai hurmioon. <3

      Poista
  6. Minulla oli ihan samat tunnelmat, kun aikoinaan luin Lumikon. Sain tänään kirjan takaisin lainasta, ja ajattelin hemmotella itseäni uusintaluvulla. Annoin nimittäin jostain merkillisestä syystä vain 4 tähteä kirjalle, vaikka nyt oikea arvio olisi muistikuvieni mukaan 5 tähteä. Mutta kohtahan tuo selviää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikko kestää kyllä useammankin lukukerran. Itse ajattelin lukea sen englanniksi jossain vaiheessa ja toisaalta tekee mieli hankkia kirja omaksi myös suomenkielisenä. Yllätyin itsekin, miten vahvasti kirja vaikutti ja erityisesti miten se jollakin maagisella tavalla houkutteli kolkuttelemaan omiakin mielikuvituksen portteja.

      Poista
  7. Jaahas, taas uusi kirjailija minulle. Harjukaupunki-kirjasta olen kuullut.

    Just tuo suositus että uppoaa kirjaan, minkä kuvasit hienosti "ottaa helmoihinsa...", vetoaa minuun.

    Menin tietysti kirjaston sivuille ja varasin tämän ja Sielut kulkevat sateessa. Kun meillä poistettiin vuoden vaihteessa varausmaksu, olen riehaantunut niin, että saan hakea joka kauppareissulla (joka toinen päivä) jonkin kirjan varaushyllystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jopas, luulin että kaikki ovat kuulleet Jääskeläisestä ja ehkä jopa lukeneet ainakin yhden romaanin häneltä. Mutta harhaluulossa olen elellyt kuten tavallista. ;D

      Luulen, että sinun makuusi tämä Lumikko voisi olla enemmän. Sielut kulkevat sateessa menee enempi "maagisen kauhun" puolelle. Tosin minä pidin molemmista ja varmaan moni muukin.

      Meiltäkin poistui (Lontoossa) varausmaksu jokunen vuosi sitten ja olen sen jälkeen ahkerasti varaillut kirjoja. Kirjastot eivät ole niin käytettyjä Briteissä (ainakaan asuinalueellani) eli varausjonot eivät usein päätä huimaa.

      Poista
  8. Lumikko oli ensimmäinen lukemani Jääskeläisen kirja ja lumouduin siitä koko lailla täysin. Niin kiehtova! Pidin paljon myös Harjukaupungin salakäytävistä, joissa on omanlaisensa tunnelma. Unohtumattomia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taas ymmärrä, miksi olen pihdannut tämän kirja lukemista. Tai no, pelkäsin että kirja on minulle liian älykäs ja vaikea. Minulla on ajoittain huono "lukuitsetunto" eli pelkään, etten tajua jotain. Pelko on yleensä melko turha enkä edes tiedä, mistä se kumpuaa. Kai jostain alemmuuden ja huonommuuden tunteesta.

      Minuun Lumikko tosiaan iski monella tasolla kuin metrinen halko. <3

      Poista
  9. Olen lukenut Harjukaupungin (josta kirjoitin elämäni tähän asti noloimman bloggauksen) ja Lumikon ja molemmista pitänyt kovasti. Pasi Ilmari sekoittaa järkyn taitavasti todellista ja epätodellista ja luo kudelmia, jossa lukijan on hyvä keinua. Ilahduttaa myös, että hän on saanut hyvän vastaanoton Suomen ulkopuolellakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nolo bloggaus? Sinulta? Pakko tulla penkomaan blogiasi pian! :D

      Nimenomaan tuo todellisen ja epätodellisen suhde kiehtoo minuakin. Se on juuri sellaista maagisuutta, joka saa sormet kihelmöimään ja stimuloi mieltä.

      Olen seurannut Lumikon maailmanvalloitusta Lontoossa ja se on ollut hyvin esillä kirjakaupoissakin. Sehän oli Waterstonesin book club -kirjanakin. Harjukapungin salakäytävät julkaistaan Briteissä joulukuussa nimellä Secret Passages in A Hillside Town.

      Poista
  10. Voi harmi, kun Kierrätyskeskus kävi hakemassa kamaa, mm niitä kirjoja, niin sinne meni Jääskeläisen kirjatkin. Olisinpa älynnyt jättää ne sinulle.
    Höh, tyhmä.

    Ekat Jääskeläiset luin Portti-lehdestä kauan sitten, hänellä oli tapana voittaa Portin novellikilpailu vuosittain monen vuoden ajan. Silloin opin pitämään enemmän Jääskeläisen novelleista kuin romaaneista. Kiehtovia ne romaanitkin ovat, mutta novellit olivat vielä herkullisempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei huolta, minulla on Harjukaupungin salakäytävät (ja Sielut kulkevat sateessa) omanani ja Lumikon sain kirjastosta lainaksi ja onhan se minulla enkuksikin. <3

      Jääskeläisen novellit täytyy kaivaa jostain kolosta. Niitä voisi lueskella novellihaasteeseen.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.