Hae tästä blogista

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Nervous Conditions



Tsitsi Dangarembga: Nervous Conditions
Ayebia 2004 (ensimmäinen kerran julkaistu UK:ssa 1988)
S. 208

Tämä sivumäärältään sinänsä vaatimaton kirja on sisällöltään runsas ja seikkaperäinen. Se on kuin lasivilla, joka pursuaa ulos ränsistyneestä seinäpuusta. Pieni halkeama leviää ja laajenee ja oksentaa villan ulos.

Rhodesia (nyk. Zimbabwe), 1960-luvun loppupuolella.

Kirjan kertoja on Tambudzai, joka aloittaa tarinansa kertomalla, ettei ole pahoillaan veljensä kuolemasta eikä aio pyytää anteeksi julmuutta, jollaiseksi hänen tunteettomuuttaan saatetaan kuvailla. Kyse ei ole julmuudesta, vaan ihan muusta.

Se muu on monimutkainen vyyhti hierarkioita, kulttuuria (ja sen murrosta) ja tyttöjen/naisten asemaa patriarkaarisessa yhteiskunnassa. Nainen on lähinnä objekti ja miehen omaisuutta: ensin isänsä, sitten aviomiehensä. Edes koulutus ei takaa itsenäisyyttä, kuten Tambudzain tädin tapaus osoittaa. Maiguru-täti on korkeasti koulutettu, mikä sinällään on jo harvinaisuus. Silti Maigurun elämä on täysin miehensä käsissä.

Tambudzain veljen kuolema on merkitysellinen siksi, että sen kautta Tambu saa mahdollisuuden päästä opiskelemaan lähetystöön, jossa hänen setänsä, Babamukuru, opettaa. Tällainen etuoikeus on varattu ensisijaisesti pojille. Veljen kuolema on siten tavallaan onnenkantamoinen opiskelemaan himoitsevalle Tambulle. Samalla se on mahdollisuus uudistaa suhde Nyasha-serkun kanssa, joka muuttui Tambulle etäiseksi (Babamukurun) perheen asuessa vuosia Englannissa. Ulkomailta palannut Nyasha on hyvin erilainen kuin sinne lähtenyt Nyasha.

Nervous Conditions on täynnä jännitteitä ja ristipaineita sekä kulttuurin sisällä että suhtautumisessa valkoisiin maassa (ja muuallakin) asuviin lähetystyöntekijöihin. Valkoisia "tunkeutujia" tarkastellaan ainoastaan mustien näkökulmasta ja niin kuuluu ollakin, sillä tämä ei ole kertomus valkoisista vaan mustista rhodesialaisista naisista ja erityisesti Tambusta.

Kirja on kuin Tambun vuolas tutkielma ja analyysi siitä (osin hänen sen aikaisella ymmärryksellään), mitä tapahtui ja miksi ja miten se muutti lopulta Tambua itseään. Kirjalle on olemassa jatko-osa (The Book of Not) ja luulen, että se pitää kyllä lukea.

Eniten oikeastaan itselleni muistiinpanoksi haluan merkitä tähän luettelon keskeisimmistä henkilöistä ja pienen kuvauksen heistä.

Tambu: teini-ikäinen tyttö ja kirjan kertoja, joka asuu vanhempiensa kanssa ränsistyneellä pientilalla.

Jeremiah: Tambun isä, jolla on jatkuva rahapula.

Babamukuru: Tambun isän veli, jonka velvollisuus sisarusparven vahimpana miehenä on tukea muita sisaruksiaan. Tukee Tambun perhettä rahallisesti ja myös huolehtii Tambun veljen (Nhamo) koulutuksesta.

Nhamo: Tambun veli, jonka kuolemasta kerrotaan heti kirjan alussa. Lukija saa jonkin aikaa odotella ennen kuin kuolinsyy selviää enkä aio minäkään sitä tässä paljastaa.

Maiguru: Babamukurun vaimo, jolla on kaksi tutkintoa. Opettaa samassa lähestystössä kuin miehensä, mutta rahaa hänellä ei varsinaisesti ole. Kaikkeen tarvitaan Babamukurun suostumus.

Nyasha: Tambun samanikäinen serkku, jonka täyttää kapinamieli koettuaan elämää ulkomailla. Kapinointi on lopulta turhaa ja sillä on tuhoavat seuraukset. Mutta miten voi olla hiljaa ja alistua, kun ei näe sen logiikkaa, järkeä. Kun kokee käytännöt epäoikeudenmukaisiksi.

Muitakin henkilöitä on, mutta ennen kaikkea tämä on kirja Tambusta ja hänen eläämäänsä voimakkaasti vaikuttaneista naisista.

Nyasha Tambulle isästään Babamukurusta:

"I know," she said. "It's the same everywhere. But he has no right to treat me like that, as though I am water to be poured wherever he wants. I know I should trust and obey and all that, but really he hasn't the right."

26 kommenttia:

  1. Suomennettuna näyttäisi löytyvän teos nimeltä Tambu, ilmeisesti sama kirja. Afrikkalaiset teokset ovat onneksi nousseet viime vuosina lukijoiden tietoisuuteen ja nämä vanhemmat kirjat saavat samalla uusia lukijoita. Tärkeä näkökulma eriarvoisuuteen. Tästä muuten saisin Zimbabwe-pisteen... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti heti googletella ja tosiaan löytyi suomennos Art House -kustantamolta vuodelta 1989. Tosi hieno juttu, että on suomennettu, kiitos sinulle suomennostiedosta!

      Myös NoViolet Bulawayon We Need New Names (suom. Me tarvitaan uudet nimet) sijoittuu osittain Zimbabween. Molemmat ovat omalla erilaisella tavallaan hyviä. :)

      Poista
  2. Oletan, että tarkat roolit ja tehtävät yhteisössä ovat olleet selviytymisen kannalta tarpeen, mutta kun se ei enää ollut ihmisten ajankäytön päätekijä niin yhteisön oli muututtava. Muutos on vain niin hidasta, sillä tavat ovat niin syvällä. On aina ikävää lukea tarinoita ihmisistä, jotka eivät voi tehdä elämässään jotain sen vuoksi, että heissä on jokin ominaisuus, johon he eivät itse edes voi vaikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi olla osittain, mutta kautta aikain on naista pidetty tyhmempänä ja alempiarvoisena kuin miestä. Näin ihan yleisesti ja Suomessakin. Ei siitä nyt niin kauan ole, kun nainen sai äänioikeuden esim. Suomessa (1906).

      Monet kulttuuriset piirteet eivät selity vanhoilla roolituksilla, joiden taustalla olisi jokin pätevä selviytymiseen liittyvä syy. Ajatus on kaunis, mutta se on täynnä reikiä.

      Minusta tällaisten kirjojen lukeminen ei ole ikävää, vaan erityisen antoisaa ja antaa ajattelemisen aihetta. :)

      Poista
    2. Siksi minun pitääkin lukea lisää ja lisää tästä aiheesta, kun en käsitä kaikkia syitä :)

      Muotoilin lauseen huonosti. Lukeminen aiheesta on avartavaa. Aihe on ikävä ja epäreilu.

      Poista
    3. Okei, tarpeellinen selvennys, kiitos :) Ja hieno asenne sinulla muutenkin <3 Lukeminen tosiaan avaa mahdollisuuden ymmärrykselle. Lukemisessa on upeaa juuri se, että saa erilaisia näkökulmia ja pääsee samalla ravistelemaan niitä omiakin ajatuksia.

      Poista
  3. Kiitän tästä kirjavinkistä, sinulta saa usein hyviä ja sellaisia, joita ei muualla vinkata. Afrikkalainen kirjallisuus on jäänyt jälleen sivuun minun lukemisissani, näemmä saan itseni tarttumaan "eksoottisempaan" kirjallisuuteen lähinnä haasteiden myötä. Hyvä, että edes silloin, mutta jotenkin nolottaa, etten muka muuten saa laajennettua valikoimaani. Tämän laitan kuitenkin ehdottomasti muistiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanista sanoistasi! <3 Minulle afrikkalainen kirjallisuus on kestointressi, jonka aikoinaan pani alulle André Brink. Brinkillä on siten iso vaikutus siihen, että mielelläni tartun afrikkalaiseen kirjallisuuteen. Aasia ja Afrikka ovat lempparimaanosiani kirjallisuudessa. Toisaalta Etelä-Amerikka on minulta jäänyt lähes täysin paitsioon eli sitä pitäisi minun ryhtyä valloittamaan.

      Poista
  4. Minulle täysin tuntematon kirjailija, ja kirja on suomennettukin. Kiitos Kaisalle suomennustiedosta. Yritän edes silloin tällöin lukea jotain afrikkalaista ja naisten asema kiinnostaa aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tuli tosiaan yllärinä, että kirjasta löytyy suomennos. En tosin hirveästi nähnyt vaivaa asian selvittämiseksi kirjan luettuani.

      Minä taas mielelläni luen eri maihin sijoittuvaa kirjallisuutta ja Afrikka on eräs lempimantereeni Aasian ohella. :)

      Poista
  5. Sinulta saa aina niin loistavia vinkkejä! Pidin kovasti zimbabwelaisen Petina Gappahin romaanista Muistojen kirja ja novellikokoelmasta Tanssimestari ja muita tarinoita Zimbabwesta. Tämä voisi olla hyvä täydennys niihin Rhodesian ajoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gappahin kirjaa olen kosketellut, mutta on jäänyt hyllyyn. Ehkä jossain vaiheessa tartun niihinkin. :)

      Poista
  6. Olen lukenut sekä tämän että jatko-osan, joka ei valitettavasti ole jäänyt mieleeni yhtä hyvänä kuin tämä. Tästä muistan kuvana talon, jossa Tambu kävi koulua.

    Olenhan muuten muistanut suositella Tendai Huchun kirjaa The Hairdresser of Harare. Se kertoo myöskin Zimbabwesta ja on ihan kertakaikkisen hurmaava teos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin antava (en oikein tiedä, miten muuten kuvailisin kirjan runsautta), että jatko-osalle kieltämättä muodostuu melkoiset paineet. Jatko-osaa minulla ei edes ole, tämänkin kirjan olen ostanut useita vuosia sitten mutta nyt se vasta päätyi lukuun.

      Tendai Huchu ja tuo kirjan nimi ovat tuttuja, mutta en muista mistä yhteydestä. Olen saattanut lukea jostain nettilehdestä tai vastaavasta hänestä.

      Poista
  7. Olen lukenut Tambun joskus tuolloin 80-90-luvun vaihteessa. Silloin ehkä ilmestyi suomeksi enemmän afrikkalaista kirjallisuutta kuin nyt. Oli mm. Kääntöpiiri.
    (Sivuhuomautus: Suurin osa miehistäkin sai Suomessa äänioikeuden tuolloin 1906, koska sitä ennen oli säätyvaltiopäivät.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomaavinani, että nyt on hiljattain ilmestynyt uusi Afrikka-aalto eli paljon on afrikkalaista kirjallisuutta käännetty suomeksi. Tulee heti aika montakin mieleeni. Ammoisilta ajoilta se Brink on minulle tutuin. 1980-luvulla olen ollut liian pieni lukemaan afrikkalaisia kirjoja. Tämäkin kirja on mennyt ohi. Tosin en juuri seurannut uutuuksia asuessani Suomessa enkä nytkään kovin tarkasti. Muutamien viime vuosien Afrikka-runsaus on pistänyt positiivisella tavalla silmääni. Että edes jotain käännetään sieltäkin.

      (kiitos sivuhuomautuksesta)

      Poista
  8. Luen todella vähän afrikkalaista kirjallisuutta. Rhodesiastakin tulee ensimmäisenä mieleen muutamat Doris Lessingin romaanit, jotka sijoittuvat muistaakseni etelä-Rhodesian alueelle. Mutta niissä on tietysti valkoisen naisen näkökulmaa. Kiva tietää, että tämä on suomennettu. Voisin hyvinkin tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Doris Lessingiltä olen minäkin lukenut muutaman kirjan. Ainakin "Ruoho laulaa" sijoittuu Rhodesiaan/Zimbabween. Melkoisen vaikuttava romaani oli se.

      Tätä Nervous Conditionsia voin suositella, mutta vaatinee oikeanlaisen ajankohdan. Tämä ei ole mielestäni sellainen "ahminpa välipalaksi" -kirja.

      Poista
  9. Tästä tuli mieleeni Mohammed Umarin Amina, jonka luin useita vuosia sitten. Kirja sijoittui Nigeriaan ja ehkä ihan nykypäivään (olen lukenut kirjan näköjään 2010, ihan ei ole kaikki palaset tallessa!) ja oli hyvin vaikuttava. Samoja teemoja käsiteltiin siinäkin. Afrikkalainen ja Afrikkaa käsittelevä kirjallisuus on hyvin mielenkiintoista. Harmittavasti se ei kävele vastaan itsekseen, joten vinkit ovat tervetulleita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainitsemasi kirja ei herätä minussa mitään kelloja eli enpä ole tainnut ennen kuulla. Otankin nimen talteen, sillä alkoi kiinnostaa kovasti. Kiitos siis vinkistä!

      Olen muuten sellainen "etsivä" eli nuohotessani charity shoppeja, kirjastoa ja kirjakauppoja silmiini tarttuu usein "erikoiset" nimet ja sitä kautta tulee helposti tehtyä löytöjä. Tämäkin kirja kiinnitti taannoin huomioni juuri kirjailijan nimen perusteella.

      Poista
  10. Ihana tuo kuva. Kauniita esineitä kauniissa asetelmassa.
    Kirjakin kuulostaa mielenkiintoiselta. Eilen osuin HBOn valikoimia selatessani lyhyen dokumentin pakistanilaisesta tytöstä, joka selvisi kunniamurhayrityksestä. Isän ja sedän perusteluja kuunnellessa tuli täysin voimaton ja turhautunut olo, samoin kuin siinä, miten tyttö painostettiin "antamaan anteeksi" ja siten lopettamaan oikeudenkäynti. Miten ihmeessä voi kukaan tuollaisessa yhteiskunnassa edes kuvitella näkevänsä tytöt ja naiset jonain muuna kuin miesten käsissä ja määrättävissä olevana omaisuutena? Käsitys on niin syvällä yhteiskunnan rakenteissa, että sen muuttaminen kai vaatisi niiden totaalisen romahduttamisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuvan otin joskus vuosia sitten kun ostin kirjan. Esittelin tuolloin kirjaostoksiani blogissani :D

      "Kunniamurhat" ovat melkeinpä vastenmielisin "kulttuuripiirre", joka näin äkkiseltään tulee mieleeni silpomisen (eli erityisesti tyttöjen ympärileikkauksen) lisäksi. Siinäkin (silpomisessa) on kyseessä pitkälti traditio ja taustalla kaikenlaiset uskomukset ja kulttuuri- ja yhteiskuntarakenteet, joita on hyvin vaikea kitkeä pois.

      Tällaisia kirjoja ja dokumentteja tarvitaan, vaikka samalla ne turhauttavat ja raivostuttavat.

      Poista
  11. Tämä on juuri sellaisia kirjoja joiden lukeminen on suorastaan sivistävää ja opettavaista. Kiva että on käännetty suomeksikin, kiitos vinkistä ☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kieltämättä kirja, joka herätti ajatuksia ja laajensi näköalaa. Ehdottomasti suosittelen, mutta kannattaa valita luksemiin sellainen aika, jolloin on mahdollista rauhoittua ajattelemaan. Kirjan tempo on melko hidas, mutta pääpaino onkin mielestäni muussa kuin tapahtumissa.

      Poista
  12. Luin tänä kesänä Pettina Gappahin Tanssimestarin ja muita zimbabwelaisia tarinoita, jonka tarkkanäköisyys ja musta huumori vakuutti. Tämä vanhempi zimbabwelainen romaani sopisi hyvin lukulistalle jos vain sille sopisi eli ellei olisi jo niin täynnä koko syksyn. Mutta pyrin muistamaan myöhemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gappah on nimeä tuttu ja hänen romaaninsa on lukulistallani, mutta en ole ehtinyt siihen tarttua. On se tuttu ongelma eli runsaudenpula. Toisaalta noita novelleja voisi lukea ihan novellihaastetta varten. Ei ole novellihaaste käynnistynyt kovin hyvin kohdallani, mutta onneksi on vuosi aikaa petrata.

      Poista

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin, vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.