Hae tästä blogista

lauantai 18. lokakuuta 2008

Villijoutsenet


-->Jung Chang: Villijoutsenet
Kolmen kiinattaren tarina



Kirja kertoo kolmen kiinattaren tarinan: isoäidin, äidin ja tyttären.

Kirjan on kirjoittanut tytär, joka käy läpi kronologisessa järjestyksessä läpi isoäitinsä, äitinsä ja sitten oman elämänsä. Myös isoisoäidin elämä käydään pikakelauksella läpi.


Kirja sijoittuu lähihistoriaan ja etenkin kommunistien vallankaappaukseen Guomingdangilta. Hiljalleen Guomingdang saadaankin kukistettua, mutta eipä se elämä kommunistien vallanalaisuudessakaan ole mikään autuus progandan ja salailun ohjatessa sekä virkamiesten että koko kansan toimia. Silmät ummistetaan oikeistolaiseksi leimautumisen pelossa Maon ollessa vallassa.

Kirja paneutuu henkilökuvauksia enemmän Kiinan poliittiseen ja taloudelliseen kuvaamiseen. Keskiössä tietenkin ovat politiikka ja sen seurannaiset suhteessa Jungin sukuun – etenkin siis suvun naisiin (ja Jungin isään). Kirjaa voisi siinä mielessä pitää yksilötason kokemuksien kuvaamisena kommunistisessa Kiinassa 1900-luvun alussa ja puolivälissä.

Jung Chang itse syntyi 25.3.1952. Hän saa elää osan nuoruudestaan ”pumpulissa” ts. hyvin suljetussa piirissä ”laput silmillä”, joten kansakunnan tila ei hänelle koskaan silloin näyttäydy ”todellisena”.

Jung kuvaa uskottavasti ja todentuntuisesti Maon politiikan vaikutuksia kommunistisessa Kiinassa. Itse asiassa enemmän kuin kolmen kiinattaren tarina kirja on mielestäni Kiinan poliittisen murroksen kuvaus, jota vain – toisin kuin historiankirjoissa – kuvataan yksilöllisellä tasolla.

Villijoutsenet on erittäin mielenkiintoista luettavaa, etenkin jos on kiinnostunut Kiinan lähihistoriasta. Miinuksena mainittakoon poukkolevaisuus, joka tekee kirjan lukemisesta ajoittain raskaahkon.

Lukematta on vielä parisen sataa sivua, joten lopullista tuomiota en voi vielä antaa. Loppukommentti tulee, kun olen lukenut kirjan kokonaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos paljon kommentistasi! Vastaan kaikkiin kommentteihin (paitsi mahdollisiin epäasiattomuuksiin en välttämättä jaksa), vaikka joskus vastaaminen voi vähän kestää.